”Työnantajan on suoraan lain nojalla järjestettävä työterveyshuoltoa työntekijöilleen, joten olisihan vastuutonta, jos yrittäjä ei vastaavalla tavalla pitäisi huolta itsestään ja omasta jaksamisestaan. Tämän takia on selvää, että vastuullisen yrittäjän kannattaa aina järjestää itselleen mahdollisimman laaja työterveyshuolto”. 

​

Tämäntyyppisiin ajatuksiin ja väitteisiin törmää melko usein, ja ovathan yrittäjän kaikki työterveys- ja sairauskulut vähennyskelpoisia verotuksessa, joten miksi tätä merkittävää veroetua ei hyödyntäisi! 

​

Mutta pitävätkö nämä väitteen oikeasti paikkaansa? Niin kuin verotukseen liittyvät asiat yleisestikin, nämä asiat eivät välttämättä ole ihan niin helppoja ja yksiselitteisiä, kun mitä ne pintapuolisesti näyttävät. 

​

Yrittäjään työterveyden ja mahdollisten lisävakuutusten hankkiminen yrityksen kautta saattaa tietyissä tapauksissa ja oikein suunniteltuna olla oikein järkevä ratkaisu. Melko usein törmää kuitenkin tapauksiin, joissa yrittäjän terveysturva ei pyrkimyksistä huolimatta mahdollista tavoiteltua terveysturvaa tai veroetua. Pahimmassa tapauksessa tähän havahdutaan vasta terveysongelmien ilmaantuessa tai verotarkastuksen yhteydessä, joten yrittäjän terveysturvan suunnittelemisessa onkin siksi tärkeää varmistaa ainakin seuraavat asiat:

1. terveyteen liittyvien etujen verovapaus/vähennyskelpoisuus,

2. järjestelyiden antama turva ja mahdolliset siihen liittyvät rajoitukset, sekä

3. järjestelyiden kokonaiskulut ja todellinen hyöty muihin vaihtoehtoihin verrattuna.

 

Vastaavalla tavalla kuin työntekijöilleen voi yrittäjä myös järjestää itselleen työterveyshuoltoa, johon yleislääkäritasoisten terveyspalveluiden lisäksi voi kuulua myös erikoislääkäritasoiset konsultaatiot. Työterveyspalvelujen tarjoaminen verovapaana etuna yrittäjälle edellyttää kuitenkin, että työterveyshuolto järjestetään samantasoisena myös yrityksen mahdollisille muille työntekijöille. Laajempi työterveyshuolto on toki tästä huolimatta mahdollista järjestää vain yrittäjälle tai yksittäisille työntekijöille, mutta tässä tapauksessa järjestely johtaa veroedun menettämiseen. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että lopputulos on sama kuin jos edun saajalle maksettaisi enemmän palkkaa, ja hän ostaisi palvelut omalla kustannuksellaan.

 

Hyvin olennainen vaatimus työterveyden kustannuksiin liittyen on, että kulujen korvaaminen verovapaasti edellyttää, että yritys on laatinut työterveyshuollon toimintasuunnitelman ja että yrityksellä on sopimus työterveyshuollon palveluntarjoajan kanssa. Huomionarvoista tähän liittyen on myös, että Kela korvaa työterveyshuollon kustannuksia vain, jos työpaikalla on tehtynä työterveyslain tarkoittama työpaikkaselvitys. Edellä mainitut vaatimukset eivät yleensä aiheuta ongelmia yrityksissä, joissa yrittäjän lisäksi työskentelee myös muita työntekijöitä joille työterveyden järjestäminen on joka tapauksessa pakollista. 

​

Varsinkin yksinyrittäjäyrityksissä, joissa lakisääteistä työterveyttä ei ole pakko järjestää, tulee kuitenkin vastaan tilanteita, jossa yrityksen maksama yrittäjän terveyteen kohdistunut toimienpide joudutaan käsittelemään luontoisetuna. Tämä on harvoin ollut tarkoitus tai tiedossa tilattaessa palvelut, vaan selviää yleensä vasta jälkikäteen esim. kirjanpidon laatimisen yhteydessä.  

 

Puhtaasti kustannusten ja sujuvuuden näkökulmasta olisi terveyspalvelujen järjestäminen erilaisilla vapaaehtoisilla terveysvakuutuksilla monessa tapauksessa houkutteleva vaihtoehto. Verohallinnon tulkinnan mukaan sairauskuluvakuutus voi kuitenkin olla verovapaa etu vain virallista työterveyshuoltoa täydentävänä etuna, ja kyseinen ehto koskee myös yrittäjiä, vaikka työterveyden järjestäminen heille ei olekaan pakollista. Verovapaus edellyttää myös, että etu tarjotaan koko henkilökunnalle, sekä että vakuutusmaksut voidaan pitää kohtuullisina, joten etua ei siis voida antaa verovapaasti vain osakkaille tai esim. yksinyrittäjälle, mikäli virallista työterveyshuoltoa ei ole järjestetty.

 

Vapaaehtoisen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen osalta ei toisaalta vaadita kollektiivisuutta, joten etu voi olla verovapaa myös silloin, kun vakuutus on otettu vain yrittäjälle tai yksittäisille työntekijöille. Yrittäjän tapaturmavakuutusmaksut perustuvat osittain yrittäjän YEL-työtuloon, joten varsinkin alemmissa työtuloluokissa saattaa etu parhaimmillaan olla yrittäjälle sekä edullisempi että huomattavasti kattavampi, kuin vastaavan laajuisen vakuutuksen hankkiminen yksityishenkilönä.

 

Erilaisten terveyspalvelujen järjestäminen ns. "firman piikkiin" ei siis välttämättä aina ole ihan niin helppoa ja kustannustehokasta kuin usein ajatellaan. Yksinyrittäjän työterveyssopimuksen kiinteät vuosikulut saattavat usein nousta satoihin euroihin vuodessa, jonka lisäksi toimenpiteistä joutuu vielä erikseen maksamaan. Vaikka verovapaana etuna voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä käsitellä myös yksittäisestä leikkauksesta tai muusta hoitotoimenpiteestä johtuvaa kustannusta, on määrä kuitenkin oikeuskäytännössä rajattu noin 3 000 euroon. Vastaavalla tavalla on sairauskuluvakuutuksesta maksettava enimmäiskorvaus sairaustapausta ja tapaturmaa kohden rajattava 10 000 euroon, koska muuten koko vakuutus muuttuu veronalaiseksi eduksi. 

​

Vastaavia verotukseen perustuvia rajoituksia ei luonnollisesti löydy yksityishenkilöille tarkoitetuissa sairauskuluvakuutuksista, vaan korvaussummat ja maksut ovat niissä melko vapaasti räätälöitävissä vakuutuksenottajan tarpeiden mukaan. Yksityishenkilöille tarkoitettu sairauskuluvakuutus yhdistettynä yrittäjän laajaan tapaturmavakuutukseen saattaakin monessa tapauksessa olla kustannustehokkaampi tapa terveyspalvelujen järjestämiseksi kuin palveluiden hankkiminen yrityksen nimiin. Lopputulos riippuu kuitenkin mm. siitä:

• millaisille terveyspalveluille on tarvetta,

• minkä tyyppistä suojaa tavoitellaan vakavien tapaturmien ja sairauksien sattuessa, sekä

• minkälaisia etuja halutaan antaa yrityksen mahdollisille muille työntekijöille. ​ 

​

Työterveyteen liittyvien etujen niin kuin muiden verovapaiden henkilökuntaetujen verotus on monella tavalla melko monimutkainen kokonaisuus, joten järjestelyiden lopulliset kustannukset ja verovaikutukset on joka tapauksessa syytä käydä tarkasti läpi ennen kuin toimenpiteisiin ryhdytään.